Koirat ja hevoset ovat kiinnostaneet minua jo pikkutytöstä lähtien ja unelmani olikin punainen tupa, perunamaa sekä hevosia että koiria pihapiiriin. Vanhempani hankkivat vuonna 1973 meille sekarotuisen Pluton (pystykorva-karjalankarhukoira). Tämä uroksen kanssa touhusin niitä näitä ja välillä Pluto veti minua "sukkana perässä" ympäri pihamaata Jyväskylässä ja minä roikuin hihnassa kiinni. Pluto sai olla kanssamme kunnioittavat 17 vuotta ja tässä ajassa olin täysin vakuuttunut siitä että koira tulee olemaan aina minunkin talossani.
Hevoset kuuluivat elämääni päivittäin koko nuoruuteni ajan. Minulla oli onni saada vanha lämminverinen Ronsana seurakseni. Tämä viisas vanha tamma opetti minua hevosasioissa vuosien ajan. Mutta joskus on tehtävä vaikeita päätöksiä ja minun tuli aika luopua Ronsanasta.

Hevosharrastus jäi vähiin ja muutin opiskelemaan Jämsään. Muutin alivuokralaiseksi taloon, jossa oli amerikancockerspanieli Otto. Vuoden verran ulkoilutin Ottoa ja siinä sivussa vuokraisäntää, Harria. Sitten talon vanha rouva, nykyinen anoppini jäi taloon Ottonsa kanssa ja minä muutin silloisen vuokraisäntäni, (nykyisin aviomieheni) kanssa omaan asuntoon. Vuonna 1989 otimme kultaisennoutajan Allun ja vuonna 1990 Ossin. Nämä viikarit järjestivät vauhtia ja erilaisia hauskoja tilanteita! Kävin Allun ja Ossin kanssa muutaman kerran näyttelyissä ja Allun kanssa starttasin mejässä muutaman kerran vuonna 1993.

Lapsemme Jarmo syntyi vuonna 1994 ja Kaisa 1995. Seuraavat vuodet kuluivat lasten ehdoilla ja mejä-harrastus hiipui ajanpuutteen vuoksi. Allun ja Ossin mielipuuhaa oli "vahtia" lapsia ulkona, ensimmäiset vuodet koirat nukkuivat vaunujen vieressä kesät talvet ja kun lapset kasvoivat, Allu ja Ossi seurasivat lasten touhuja tarkkaan. Jouduimme luopumaan Allusta vuonna 1998 ja Ossista 1999.
Ossin jälkeen olimme vajaan kuukauden ilman koiraa, kunnes jouluviikolla 1999 kultainennoutaja Venla muutti meille. Pentu oli luonteeltaan mukava ja halusi olla koko ajan touhussa mukana. Valitettavasti Venlan terveys ei ollut hyvä ja lonkka-, selkä- ja muut nivelsairaudet johtivat siihen että Venla pääsi sateenkaarisillan paremmalle puolelle parin vuoden ikäisenä.

Nykyisin tuo pikkutytön haave on toteutunut eli asumme punaisessa omakotitalossa taajaman laitamilla ja pihassa on perunamaan paikka. Siinä ei tosin kasvateta mitään, koska jostakin syystä pihassamme kaikki vihannekset tai kukat kaivetaan ylös / löydökset kannetaan toiselle puolelle pihaa / silputaan / piilotetaan kukkapenkkiin tai sitten kaivetaan kuoppa niiden tilalle :) Näistä pihatöistä huolehtivat Lotta, Pipsa, Maiju ja Riina. Koirat ovat jokapäiväisissä askareissamme mukana ja harrastamme niiden kanssa omaksi iloksi mejää, tokoilua, nomeilua ja näyttelyissä käymme silloin tällöin. Vain hevoset puuttuvat pihapiiristä mutta ehkä jonakin päivänä...